Järvenpää-päivä 7.5.

Yhdistysverkosto tarjosi mahdollisuutta osallistua Järvenpääpäivään kävelykadulla. Yhdistysverkosto varasi paikan ja heiltä saimme katoksen. Paikka oli A-Killan vieressä koska näin saimme katoksen pystytykseen ja purkamiseen apuja. Meikäläinen kyynärsauvan avulla kävelevä toimi apuna katoksen kuljettamisessa ja kasauksessa / purkajana sivustakatsojana. 

Päivä alkoi kellon herätykseen 6.02 ja sitten pikaisesti aamupuuron valmistuksen yhteydessä ensimmäinen pannullinen kahvia käyntiin. Olin jo aiemmin ajatellut että kahvitarjoilulla saan ohikulkevia helpommin pysähtymään ja samalla saatan kertoa toiminnastamme paremmin. Käytössä olevaan termokseen mahtui neljä pannullista ja ei muuta kuin kasaamaan tarvikkeita jotta jokaiseen tarpeeseen on kahvia tarjolla. 

Torilla löysin paikanjakajan joka näytti paikkamme joka oli lähes vastapäätä sinisiä lintuja. Kun A-killan ryhmä tuli, alkoi vireä toiminta, teltat kasaan pöytien hakeminen torin varastosta. Ja ei muuta kuin kahvitermos pöydälle ja esitteitä näkyville, niitten pöydällä säilymisessä piti kehitellä painoja. Kaiken saimme valmiiksi suurin piirtein aamu yhdeksältä. Mukaan Yhdistysverkoston katoksen alle tuli Taija Kuula Etelän-SYLI ry:stä. Katos oli niin tilava että hyvin sen alle mahtui kaksi toripöytää. 

Torivieraita alkoi liikkua heti aamusta ja tarjolla ollut kahvi löysi käyttäjiä kiitettävästi, samalla molemmat esittelijät pääsimme esittelemään toimintaamme kahvin juonnin lomassa. Äitienpäivä toi oman virikkeen tapahtumaan. 

Säätila suosi tilaisuutta hienosti, aurinko paistoi yli puolenpäivän, vasta kun se piiloutui edessä olevan kerrostalon taakse peittyi se saman tien pilvien taakse ja ilma viileni siten että talvitakki oli tarpeen. Pilviverhon tummennuttua päätimme toiminnan päättämisestä, jotta saisimme katokset kuivina turvaan, kun katos oli autossa ja poistuin kello 14.59, enkä päässyt kotiinkaan kun ekat pisarat tuulilasiin tippuivat. 

Kahta asiaa harmittelin, en muistanut ottaa oikeaa kameraa vaan piti harjoitella uuden puhelimen kameraa siksi kuvatarjonta on rajallinen ja heti aluksi olin ajatellut että kun ollaan toritapahtumassa herkuttelen paistetuilla muikuilla, eikä niitä ollut. No kaikkea ei saa, siihen oli tyytyminen. Tilaisuuden loppumietelmänä, antoisa ja miellyttävä keikka, varmasti tällä saimme jaettua toiminnastamme tietoa laajasti.

Terveisin

Martti Kemppi, Werkko ry